Kuuntele teksti tästä:
Hirvi on Suomen suurin nisäkäs. Sen latinankielinen nimi on Alces alces. Hirvi on ollut tärkeä osa Suomen alueella asuvien ihmisten elämää jo kivikaudelta lähtien.
Hirven vasa syntyy keväällä ja painaa noin 13 kiloa. Vasoja syntyy kerralla yleensä yksi tai kaksi (1-2). Hirven vasa kasvaa nopeasti, ja paino nousee noin kilon päivässä. Hirviuroksia kutsutaan sonneiksi. Hirvinaaraita kutsutaan lehmiksi. Täysikasvuiset sonnit kasvattavat joka vuosi sarvet. Kun hirvien lisääntymisaika eli kiima-aika on ohi, urokset pudottavat sarvensa talven aikana. Joskus hirven sarvia voi löytää metsässä liikkuessaan. Hirvet voivat elää noin 20-vuotiaiksi. Yleensä hirvet elävät Suomessa alle kymmenen vuotta.
Hirvi on kasvissyöjä. Se ei syö lihaa. Hirven ravinto vaihtelee vuodenajasta riippuen. Keväällä hirvelle maistuvat muun muassa pajunoksat. Kesäisin hirven ruokaa ovat muun muassa haavan ja muiden lehtipuiden lehdet. Aikuinen hirvi syö kesäisin noin 30-40 kg kasveja päivässä. Syksyllä ja talvella hirvi syö muun muassa männyn neulasia ja puiden oksia. Talvella hirven ruoansulatus toimii hitaammin. Sen vuoksi hirvi tarvitsee talvella ruokaa vain noin 10 kg päivässä.
Hirvi liikkuu elämänsä aikana synnyinalueeltaan vain muutamia kymmeniä kilometrejä. Hirvet elävät kesäisin ja talvisin yleensä eri paikoissa, sillä ne käyttävät ravinnokseen kesällä eri kasveja kuin talvella.
Hirvi on ollut Suomen tärkein riistaeläin jo hyvin kauan. Hirviä metsästetään muun muassa sen vuoksi, että hirvellä ei ole Suomen luonnossa juurikaan luontaisia petoja. Ainoina hirvelle vaarallisina suurpetoina on pidetty susia ja karhuja. Metsästyksen avulla voidaan säädellä hirvikannan kokoa. Tämä on tärkeää muun muassa siksi, että hirvistä johtuvia liikenneonnettomuuksia ei aiheutuisi niin paljon. Hirvenmetsästykseen tarvitaan lupa.
Hirvistä ei oikeastaan ole haittaa ihmisille. Ne, jotka omistavat metsää, saattavat harmistua, kun hirvi syö nuorten mäntyjen oksia.