Kuuntele teksti tästä:
Haahka on mielenkiintoinen arktisiin eli pohjoisiin olosuhteisiin sopeutunut merilintu. Se on Suomessa runsaslukuinen sorsalintu. Haahkan untuvaa eli päällisen höyhenpeitteen alla olevaa pehmeää höyhentä käytetään esimerkiksi tyynyissä ja ulkotakeissa. Suomi on maailman kolmanneksi suurin haahkauntuvan tuottaja. Haahkaa tavataan pesivänä myös Suomessa merenrannikolla ja saaristossa. Haahkan latinankielinen nimi on Somateria mollissima. Haahka on osittainen muuttolintu eli osa haahkakannasta tarvehtii Suomessa Ahvenanmerellä. Kevätmuutto eli muutto pesimäalueille ajoittu huhti-toukokuuhun. Syysmuutto eli muutto talvehtimisalueille tapahtuu syys-lokakuussa. Talvehtiminen tapahtuu pääsääntöisesti Itämerellä ja Pohjanmerellä. Pääosa haahkakoiraista siirtyy Tanskan rannikolle sulkimaan eli vaihtamaan höyhenpukunsa touko-kesäkuussa.
Haahka on suurin Suomessa esiinyvistä sukeltajasorsista. Se painaa 1200-2600 grammaa. Haahkakoiraat ovat naaraita suurikokoisempia. Haahkan levitettyjen siipien kärkiväli on 95-105 senttimetriä. Kevätpukuinen haahkakoiras on helppo tunnistaa. Sen selkäpuoli on valkoinen, sen siipisulat, vatsa sekä pyrstö ovat mustantummia. Haahkakoiraan päälaki on keväällä musta. Sen niskassa ja kaulan sivuosissa on vihreää. Haahkakoiraan rinta on keväällä vaaleanpunertava. Haahkanaaraan väritys on pääsääntöisesti mustanruskea ja hieman punertava. Sulkimisen jälkeen kesäkuussa haahkakoiraan väritys on mustanruskea. Haahkan koivet ovat koiraalla vihreänkeltaiset ja naaraalla vihreänharmaat. Haahkan nokka on vihertävä ja silmän värikalvo ruskea.
Haahka pystyy pesimään ääriolosuhteissa. Haahkanaaras munii huhtikuussa kolmesta seitsemään (3-7) harmaanvihreää munaa. Haahkanaaras pystyy hautomaan taukoamatta keskimäärin 26 vuorokautta. Haahkanaaras ei syö lainkaan hautoessaan munia. Tämä on mahdollista haahkanaaraan talvella keräämän rasvakerroksen turvin. Haahka ei tarvitse pesää munintaa varten. Haahkapoikaset ovat lentokykyisiä 9-10 viikon ikäisinä. Haahkanaaraat hoitavat yhdessä poikasiaan.
Haahka saa ravintonsa muiden kokosukeltajien tavoin sukeltamalla vedestä sinisimpukkaa, pikkukaloja ja esimerkiksi makean veden sammakoita. Sinisimpukka on kuitenkin haahkan pääsääntöisin ravinto. Haahka nielaisee simpukan kokonaisena, jonka jälkeen sen voimakas lihasmaha hienontaa simpukan kuoren, joka poistuu ulosteen mukana.
Haahkoja voidaan metsästää. Haahkakoirasta eli kalkkaa voidaan metsästää myös keväisin tietyin rajoituksin. Metsästys sijoittuu naarashaahkojen osalta syksyyn. Ahvenanmaalla naarashaahka on kokonaan rauhoitettu eikä sitä saa metsästää.