Kuuntele teksti tästä:
Kiiruna on harvalukuinen Suomessa esiintyvä metsäkanalintu. Sitä tavataan Lapin pohjoisosissa. Sen latinankielinen nimi on Lagopus muta. Kiirunaurosta sanotaan kiirunakukoksi ja kiirunanaarasta kiirunakanaksi. Kiiruna painaa keskimäärin 550 grammaa. Kiiruna vaihtaa höyhenpeitettään kesän ja talven välillä. Kiirunan talvipuku on molemmilla sukupuolilla valkoinen. Kiirunakukolla on talvella selkeä musta juova silmän ja nokan välissä. Juova puuttuu tai se on erittäin vaalea kiirunakanalla. Keväällä kiirunakukon pää, kaula ja etuselkä ovat pääväritykseltään tummanharmaat ja niissä on valkoisia täpliä. Kesällä kiirunakukon pääväritys on graniitinharmaa. Kiirunakanan kesäväritys on vaaleampi tai kellertävämpi kuin kukolla.
Kiiruna elää korkeiden tuntureiden puuttomilla rinteillä. Ne elävät talvisin sekaparvissa. Kiirunoilla on keväisin soidinaika. Soidinajaksi kutsutaan sitä aikaa vuodesta, jolloin linnut parittelevat. Silloin kiirunakukot erkanevat parvesta. Jokainen valtaa pienen soidinreviirin, jossa kiirunakukko aloittaa korkealle ilmaan ja takaisin maahan suuntautuvat soidinlentoliikkeet. Kiirunat ovat yksiavioisia. Soitimen jälkeen kiirunakoiras vartio 7-11 munaa muninutta kiirunakanaa ja varmistaa lisääntymisen onnistumisen. Poikaset osaavat lentää noin kahden viikon ikäisinä.
Kiirunat syövät kesällä ja talvella eri ravintoa. Kesällä kasvien silmut, versot, lehdet ja kukat ovat mieluisaa ruokaa. Talvella kiirunat syövät vaivaispajun ja -koivun versoja sekä urpuja. Kiirunan poikasille erilaiset hyönteiset ovat elintärkeää ravintoa.
Kiirunaa, kuten muitakin metsäkanalintuja voidaan metsästää. Sitä voidaan metsästää vain Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa.