Kuuntele teksti tästä:
Fasaani on toinen Suomessa esiintyvistä peltokanalinnuista. Sen latinankielinen nimi on Phasianus colchicus. Fasaani ei kuulu Suomen alkuperäislajistoon. Se on istutettu Suomen luontoon 1850-luvulla. Fasaani on kotoisin Aasiasta. Suomessa fasaania tavataan maan etelä- ja keskiosissa. Se viihtyy viljelysmaiden läheisyydessä sekä taajama-alueilla ja kaupunkien puistoalueilla ja puutarhoissa.
Fasaani on helppo tunnistaa. Fasaanikoiras on kirkasvärinen. Sen höyhenpuku on kuparinruskea, jossa tummia läikkiä. Fasaanikoiraan vatsa on tumma ja pää kiiltävän vihreä. Sen silmien ympärillä on kirkkaanpunaiset ihopoimut ja kaulassa usein valkoinen rengas. Fasaaninaaraan väritys on vaalean hiekan värinen, jossa on tummia läikkiä. Fasaani painaa 700-1600 grammaa.
Fasaanien soidinaika on huhtikuussa, jolloin fasaanikoiraat eli fasaanikukot aloittavat äänekkäät huudot, joita se säestää kumeaäänisellä siipien päräytyksellä. Fasaanikukko kokoaa soidinreviirilleen haaremin eli ryhmän fasaaninaaraita, joiden kanssa se parittelee. Haaremissa voi olla jopa kuudesta seitsemään (6-7) fasaaninaarasta. Fasaaninaaras eli fasaanikana munii touko-kesäkuussa kuudesta kahteentoista (6-12) munaa heinikossa tai pensaikossa sijaitsevaan pesään. Poikaset kuoriutuvat vajaan kuukauden kuluttua muninnasta.
Fasaanit käyttävät ravinnokseen viljojen jyviä, rikkakasvien siemeniä, lehtipuiden lehtiä, erilaisia kukintoja sekä hyönteisiä ja selkärangattomia. Etenkin fasaanipoikaset käyttävät hyönteisiä ja selkärangattomia pääsääntöisesti ravintonaan. Talvisin fasaani on yleinen vieras puutarhojen lintulaudoilla.
Fasaaneja voidaan metsästää.