Kuuntele teksti tästä:
Villikani on yksi kolmesta Suomessa esiintyvästä jäniseläimestä. Sen latinankielinen nimi on Oryctolagus cuniculus. Villikani on vieraslaji eli se ei kuulu Suomen alkuperäiseen eläinlajistoon. Villikania tavataan Suomessa muutamien kaupunkien, kuten Helsingin, Turun ja Espoon reunametsissä sekä puistoissa. Villikani on peräisin Euroopan lounaisosista. Suomeen se on levinnyt ihmisen toimesta.
Villikanit muistuttavat ulkonäöltään erittäin paljon kesyjä lemmikkikaneja. On arvioitu, että osa Suomessa esiintyvistä villikaniryhmistä on saanut alkunsa ihmisten lemmikkikanien pääsystä luontoon. Villikanit painavat 1-1,5 kg ja ovat muutenkin noin maitotölkin kokoisia. Villikani elää alle 10 vuotta.
Villikanit elävät pienissä ryhmissä, joissa on tavallisesti hieman alle kymmenen aikuista yksilöä. Ryhmissä vallitsee tarkka hierarkia eli arvojärjestys yksilöiden kesken. Villikanin lisääntymisaika on huhti-elokuussa. Villikaninaaras synnyttää kahdesta kuuteen (2-6) poikasta noin kuukauden päästä hedelmöittymisestä. Villikaninaaras voi synnyttää kaksi poikuetta kesässä.
Villikani on kasvissyöjä. Se ei syö lihaa. Sen ravinto vaihtelee vuodenajasta riippuen. Keväällä ja kesällä villikanille maistuvat muun muassa heinä- ja ruohokasvit. Talvella villikani syö koristepensaiden ja lehtipuiden runkoja.
Villikanilla on Suomessa muutamia luontaisia petoja eli niitä ravintonaan käyttäviä eläimiä. Näitä ovat esimerkiksi kettu, kanahaukka sekä huuhkaja. Villikaneja myös metsästetään. Metsästyksen avulla voidaan säädellä villikanikannan kokoa. Tämä on tärkeää muun muassa siksi, että villikanit saattavat aiheuttaa ihmisille haittaa tuhoamalla erilaisia istutuksia.