Kuuntele teksti tästä:
Karhu on Suomen kansalliseläin. Karhu on myös Suomen suurin petoeläin ja yksi neljästä suurpedostamme. Sen latinankielinen nimi on Ursus arctos. Sitä tavataan Suomessa etenkin pohjois- ja itäosissa, mutta ei Pohjois-Lapissa. Eniten Karhuja tavataan Suomen itärajan läheisyydessä. Karhu on Suomessa silmälläpidettävä laji, ja se on rauhoitettu. Karhu nukkuu talviunta, eli sen ruumiinlämpö laskee muutaman asteen, ja elintoiminnot hidastuvat. Karhu kaivaa tavallisesti talvipesän pehmeään maastoon. Karhut nukkuvat talviunta normaalisti lokakuusta huhtikuuhun. Karhut keräävät kesällä paljon ravintoa, jotta ne saavat kerättyä tarpeeksi suuren rasvakerroksen talviunta varten.
Karhut elävät yksin. Poikkeuksena on lisääntymisaika sekä emokarhu pentuineen. Yhden aikuisen karhu-uroksen elinpiiri on erittäin suuri. Se on keskimäärin 3000 neliökilometriä, eli noin kaksi kertaa Ahvenanmaan kokoinen alue. Karhunaaraan elinpiiri on huomattavasti pienempi, noin 200-400 neliökilometriä. Karhun lisääntymisaika eli kiima-aika on touko-heinäkuussa. Karhulla on viivästynyt sikiönkehitys eli hedelmöittynyt munasolu alkaa kehittymään vasta muutama kuukausi hedelmöittymisestä. Karhunaaras synnyttää talvipesään tammi-helmikuussa yhdestä kolmeen (1-3) pentua. Karhut elävät keskimäärin 30-40 vuotta.
Karhu on kaikkiruokainen petoeläin. Se syö sekä lihaa että kasveja. Karhun ravinto koostuu suurimmilta osin kasveista. Karhulle maistuu marjat, vilja, kalat, hyönteiset, linnut ja nisäkkäät.
Karhulla ei ole Suomessa luonnollisia vihollisia. Karhuja voidaan metsästää. Karhuja metsästetään vain poikkeusluvalla, joten metsästys on erittäin vähäistä.
Karhusta saattaa aiheutua myös haittaa ihmiselle, sillä se voi kiinnostua käyttämään ravinnokseen mehiläistarhureiden hunajaa tai alkusyksystä kypsyvää viljaa. Olet kenties saattanut myös lukea uutisia kaupunkialueille eksyneistä karhuista. Karhua ei kuitenkaan yleensä tarvitse pelätä. Pentujaan puolustava ja uhatuksi itsensä tunteva karhu saattaa uhitella ja hyökätä ihmistä päin pelotellakseen ihmistä ja puolustaakseen pentujaan. Tämä on kuitenkin äärimmäisen harvinaista, sillä karhu väistää ihmistä ja haistaa tai kuulee ihmisen yleensä aina jo ennen kuin ihminen ehtii havaita karhun.