Kuuntele teksti tästä:
Supikoira on Suomessa esiintyvä koiraeläin. Supikoiraa tavataan melkein koko Suomessa Lappia lukuun ottamatta. Sen latinankielinen nimi on Nyctereutes procyonoides. Supikoira on vieraslaji eli se ei kuulu Suomen alkuperäislajistoon. Se on ketun tavoin pienen koiran kokoinen ja painaa kolmesta yhdeksään (3-9) kiloa. Supikoira liikkuu mieluiten hämärässä ja yöllä. Se nukkuu yleensä talviunta eli se kerää syksyllä ravintoa rasvakerrokseksi, sen ruumiinlämpö laskee ja elintoiminnot hidastuvat. Jos talvi on leuto, supikoira saattaa herätä kesken talviunen.
Supikoirat ovat yksiavioisia eli pari pysyy yhdessä yleensä koko eliniän. Supikoiran lisääntymisaika on maaliskuussa. Supikoiranaaras synnyttää toukokuussa kuudesta kymmeneen (6-10) pentua maanalaiseen pesään. Supikoirilla on suuri pentukuolleisuus eli keskimäärin vain yksi pentu yhdeksästä selviää seuraavasta talvesta. Syksyllä pennut lähtevät pois vanhempien elinpiiriltä etsimään omia elinalueita. Supikoira voi elää 7-vuotta.
Supikoira on kaikkiruokainen. Se syö sekä lihaa että kasviravintoa. Supikoiran ravinto koostuu pääasiassa pienjyrsijöistä. Supikoirat käyttävät ravintonaan myös lintuja, raatoja, linnunmunia, marjoja ja hedelmiä, sammakoita, sisiliskoja sekä hyönteisiä. Supikoira suosii elinympäristöinään kosteita metsiä ja vesistöjen läheisiä alueita. Supikoirat vierailevat usein myös lintujen ruokintapaikoilla sekä avokomposteilla. Supikoiria tavataan välillä myös kaupungeissa.
Supikoiralla ei ole Suomessa varsinaisia luonnollisia vihollisia. Supikoiria voidaan metsästää. Niitä metsästettiin ennen sen turkin takia, mutta nykyä sitä metsästetään, jotta supikoirakanta ei vaikuttaisi Suomessa esiintyvien riistalintujen pesintään.
Supikoirasta ei varsinaisesti ole ihmiselle haittaa. Se voi levittää kettusyyhyä eli kapia ja raivotautia eli rabiesta, mitkä tarttuvat syljen ja puremien välityksellä. Suomessa tauteja estetään leviämästä maastoon asetetuilla rokotesyöteillä.