Kuuntele teksti tästä:
Metsäpeura on Suomen toiseksi suurin hirvieläin. Sen latinankielinen nimi on Rangifer tarandus fennicus. Metsäpeura on ainoa Suomessa silmälläpidettävä hirvieläin, eli metsäpeuroja on melko vähän. Kivikaudelta lähtien aina 1800-luvulle asti metsäpeura oli tärkeä saaliseläin, ja se metsästettiin lähes sukupuuttoon. Metsäpeuraa esiintyy koko maailmassa vain Kainuussa, Suomenselällä sekä Luoteis-Venäjällä . Metsäpeuralla ei ole omaa reviiriä, vaan ne vaeltavat laumoittain ravinnon perässä.
Metsäpeuraurosta sanotaan hirvaaksi ja naarasta vaatimeksi. Metsäpeuran lisääntymisaika on syys-lokakuussa. Metsäpeuran vasa syntyy toukokuussa. Vasoja syntyy kerralla yleensä vain yksi kappale. Metsäpeurat ovat laumaeläimiä, ja niiden laumoja sanotaan tokiksi. Ainoastaan vaatimet ovat vasojensa kanssa erillään laumasta alkukesästä loppukesään. Metsäpeurat voivat elää yleensä jopa 20-vuotiaiksi.
Metsäpeura on kasvissyöjä. Se ei syö lihaa. Sen ravinto vaihtelee vuodenajasta riippuen. Metsäpeuratokat vaeltavat vuodenaikojen mukaan kesä- ja talvilaitumille etsimään ravintoa. Keväällä ja kesällä metsäpeurat siirtyvät reheväkasvuisille suoalueille ja niiden reunamille, missä ne syövät muun muassa ruohoja ja heinäkasveja. Syksyllä metsäpeuroille maistuvat myös sienet. Talvella metsäpeura syö lähinnä jäkäläkasvustoja.
Metsäpeurakantaan eli niiden määrään Suomessa vaikuttavat kolme tekijää: niitä ravinnoksi käyttävät pedot, vaikeat talviolosuhteet sekä vähäisessä määrin metsästys. Susi saalistaa metsäpeuroja ravinnokseen. Myös karhu ja ilves käyttävät metsäpeuroja ja etenkin niiden vasoja ravinnokseen. Metsäpeuraa myös metsästetään, mutta metsästäminen on erittäin vähäistä. Metsästämiseen tarvitaan lupa. Metsästyksen avulla pyritään vain estämään metsäpeuratokkien aiheuttamia vahinkoja esimerkiksi viljelmille.
Metsäpeurasta ei ole haittaa ihmisille.